(Varoitus! kuvat tulevat olemaan superhuonolaatuisia !)
Niin kauan kun vaan muistan, olen ratsastanut ja kertakaikkiaan rakastanut hevosia ! Hevoskärpänen puri varmaan jo siis kohdussa..
Muistan myös sen päivän kun hyppäsin suokillamme ensimmäiset esteet, se vei todellakin mukanaan. Hyppäämisestä muodostui unelmia, suuria sellaisia
''Jonain päivänä olen Olympialaisissa hyppäämässä''
Siskoni kisasi esteitä aluetasolla, joten minäkin pääsin siinä siivellä mukaan kisoihin hoitamaan, ja joskus hyppäämään verkkaluokan Paavolla, siis jos olin raatanut koko edellisen viikon tarpeeksi ansaitakseni sen, siskoni mielestä ;).
![]() |
| elämäni ensimmäisen kasikympin verkka ! |
Kun sain Paavon omaan käyttööni, estepainotteinen 'treeni' jatkui. Ja vauhtia antoi myös meidän seudun aivan mahtava estevalmentaja viereisellä tallilla :). Valmentauduin säännöllisesti, kisasin seura- ja alue-tasolla aika usein.
Voitettu ei kuitenkaan koskaan, mutta se ei koskaan minua haitannut, koska sitä ei edes tavoiteltu silloin.
Äitini ei ole koskaan ollut innostunut esteistä, siksipä sainkin aina kuunnella ehdotuksia kouluhevosen ostamisesta ja siitä kuinka olisi niin ihanaa että meidän Greta olisikin kouluratsastaja !
Jos Osku ei olisi tullut meille, vaan vaikkapa eräs toinen hevonen mitä ennen Oskua kävimme katsomassa, saattaisin ihan hyvin tänäkin päivänä vielä hypätä ja treenata tosissaan sitä puolta.
Osku kuitenkin ihanuudessaan ja kamaluudessaan muutti aivan kaiken,vaihto niin tutusta ja turvallisesta Paavosta, tikittävään pommiin oli aika iso harppaus.
Jälkiviisaus ei auta, mutta näin pari vuotta jälkeenpäin kun ajattelee niin Oskun kanssa kaikki meni väärin. Vaikea hevonen, tavoitteet liian korkealla, valmentajan vaihdos, kisat.
Muistan kun ratsastin Oskua ensimmäistä kertaa kotona sen tulon jälkeen, otin lopuksi ihan pienen hypyn, Osku kielsi ja minä lensin kuin leppäkeihäs :D. Kuvitelkaa, ensimmäisenä päivänä..
Koskaan en ole kuitenkaan Oskun ostoa katunut, se on opettanut niin paljon minulle, koska kuitenkin kaikkien niiden vastoinkäymisien jälkeen, valmennuksissa ollaan todistetusti hypätty 120-130 rataa !
Hillary tuli meille ennen kuin Osku ostettiin, ja voin kuvitella kuinka äiti silloinkin elätellyt toiveita lajinvaihdoksesta..
Hilla oli mun vastuulla sen ensimmäisen talven, ja oltiin tehty sopimus että sillä ei saa hypätä muutakuin ihan kerran kuussa ja pieniä, koska se oli kuitenkin jo aika vanha meille tullessaan.
Noh, totutin perseeni sinä talvena hirveään pompotukseen ja kamalaan koulusatulaan.
Kaiken muutti kuitenkin Hillaryn munasarjakasvain joka piti leikata vuodenvaihteessa 2010-2011.
Ennuste oli 50/50 selvitäänkö leikkauspöydältä edes elossa, saatika sen jälkeen tulisiko ratsastuksesta enään mitään. Alettiin katselemaan uutta hevosta, muttei kuitenkaan tiedetty että mitä. Pari viikkoa Hillan leikkauksen jälkeen näin Ht.netin markkinoilla aivan upean näköisen kouluhevosen ! Ikää sillä oli siinä vaiheessa jo 19, ja sille haettiin loppuelämän kotia. Puhuttiin äidin kanssa asia selväksi ja sovittiin myyjien kanssa koeratsastus.
Menimme junalla Kokkolaan eräs tammikuinen sunnuntai, aivan hirveä lumimyrsky.
| ainoa kuva xD |
Koeratsastus meni miten meni, Adde kuljetti mua aivan 6-0, mutta koska se oli niin taitava ja niin hieno, päätin ostaa sen.
Voin kertoa, että kun tultiin kotiin ja kerroin päätöksestäni niin ihmisten ilmeet oli kyllä melkoiset.
¨
''19v Amiralilainen tamma, mitä helvettiä sun päässäs oikeen liikkuu?!''
Muistaakseni toinen helmikuun viikonloppu 2011 Adde saapui meidän tallille, ja siitä meidän tarina sitten alkoikin.
Adde avasi aivan uusia ulottuvuuksia, ensimmäinen passage, laukkapiruetti yms.
Adden kanssa lähdettiin 2011 kesällä junnumiittiin, kierrettiin kisoja ja treenatiin joka päivä.
Huonoja päiviä oli varmaan tuplasti enemmän kuin hyviä. Mutta silloin kun kaikki meni nappiin, se fiilis oli aivan uskomaton, sitä ei koskaan unohda.
Sama fiilis tulee mulle tänäpäivänä Melissan kanssa silloinkun kaikki toimii täydellisesti.
| <3.. |
Addeen oli sellainen viha-rakkaussuhde. Joku päivä lähdin tallille iloisena, tulin takaisin itkeneenä ja väsyneenä. Se hevonen kyllä otti paljon, mutta silloin kun se antoi, se antoi tuplana takaisin.
Tänäkin päivänä, päivittäin muistelen Addea, kunpa vielä kerran pääsisi sen selkään, tai halaamaan.
Ihana pikkutammani, mummeli, ehkä kaikista tärkein hevonen koskaan.. Kuka tietää ?
Adden kanssa löysin sellaisen intohimon mitä on todella vaikea sanoilla selittää, aivan erilainen fiilis kuin esteillä koskaan.
Joillain tulee varmasti sama fiilis esteillä, kuin mulla kouluradalla ja sehän on totta, että kaikki me ollaan erilaisia :).
Olen aina ollut sitä mieltä että kaikella on tarkoitus, jokaiselta hevoselta olen oppinut aivan uskomattoman paljon asioita ja jokainen on jollain tavalla minulle tärkeä ja aina sydämessäni !
| viimeiset treenit <3 |
Nyt baana on auki, ihan oman työpanoksen mukaan. Kaikkeni olen antanut, ja niin teen myös tulevaisuudessa :). Otsikkona tällä postauksella on ''Miksi lajina kouluratsastus?'' ja siihen ei nyt tullut selvää vastausta, mutta kaikki varmaan ymmärtää pointin ?
Tässä ihan herkistyy kun alkoi kaikkia ihania muistoja matkanvarrelta muistelemaan :).
| Melissa syyskuu-12 |
![]() |
| Melissa maaliskuu-13 |
Loppuun vielä pieni ennen-jälkeen kuva Melissasta :). Mitäs ootte mieltä ?
Ja pidettekö te tälläisistä pälätyspostauksista ?:) Rohkeasti kommenttia !
.jpg)
.jpg)



Oli kyllä kiva postaus, vaikka otsikko ei nyt ehkä ihan tekstissä toteutunutkaan, mutta purit ajatuksias tosi hyvin! ;)
VastaaPoistaJep, täytynee tehdä jatko-osa missä keskityn ainakin melkein siihen oikeeseen asiaan, ehkä :D!
PoistaTosi kiva postaus tämä! Mitä kisoja te Adelan kanssa kiertelitte?
VastaaPoistaJoitain seurakisoja, yhdet aluekisat. Vaihtelevin tuloksin..:D :)
PoistaTosi kiva postaus! :)
VastaaPoistakiitti ! =)
Poista