Kisakausi 2013

Viime vuonna tein koosteen koko vuoden tapahtumista. Tällä kertaa pelkkä katsaus kisoihin saa riittää, sillä tästä vuodesta olisi niin paljon kerrottavaa, että kertoisin tätä vielä ensi vuonnakin ! Mutta pidemmittä puheitta, tässä katsaus ihka ensimmäiseen kisakauteen Melissan kanssa  :)

(c) Iida Mikkola, kiitos =)!

Ensimmäiset kilpailumme ikinä käytiin Ruhalassa pääsiäisenä, muistaakseni 31.3 tms. Luokkana oli K.N Special, mikä oli silloiseen tasoomme oikein sopiva aloitusluokka. Jännitti tosi paljon, koska kisatilanne yhdessä oli kaikille uusi juttu. Onneksi valmentajani oli tsempannut minua jo monta päivää aikaisemmin ja auttoi viimeisteyissä.
Verkassa muistan kuinka Melissa alkoi kuumeta, mutta silti pysyi käsissä. Ah sitä fiilistä !
Oltiin jo aikaisemmin päätetty, että tämä on harjoitus ja tuloksella tai pisteillä ei ole mitään väliä.
Rata meni ensimmäiseksi mielestäni ihan hyvin, muutama rikko sieltä tuli ja siksi ajattelinkin radan jälkeen, että no olisi tämä ensimmäinen kisa nyt paremminkin voinut mennä. Kaikkien yllätykseksi minulle kiikutettiin punainen rusetti ja käskettiin mennä palkintojen jakoon. Ihmettelinkin, että onkohan tässä nyt joku väärinkäsitys ! Tuloksena oli muistaakseni 59,4 (?) ja tosiaan neljäs sija :).

:)

Sitten olikin  parin kuukauden tauko ja seuraavat kisat olivat vasta Tanskassa. Tanskassa nuo kisatasot menevät eritavalla kuin täällä Suomessa, mutta niitä kisoja olisi voinut verrata Suomen aluekisoihin.
Kisat olivat Rebildissä 15 & 16.6 ja luokkana oli sama LA-2 joka oli jokaisessa kisassa, mitä Tanskassa menin.
Kisoja edeltävät päivät olivat olleet aivan hirveitä, TÄSTÄ pääset ensimmäisen kisapäivän varsinaiseen postaukseen.

 

Radalla kuitenkin meni yllättävän hyvin ! Oli tosi hassu fiilis kisata ensimmäistä kertaa toisessa maassa, outoa oli ihmisten ilmeet verkassa kun me puhuttiin suomea ja kaikkein oudointa oli kuulutukset '' from Finland..''.

Oli myös paljon helpompi lähteä radalle. Suomessa (ainakin itse) sitä 'syyllistyy' katsomaan turhan tarkkaan, että 'ketä vastaan kisaat' ja miten muut ratsastaa radalla ja verkassa. Tuolla kun ei tuntenut ketään ja et tajunnut mitä ihmiset keskenään puhuivat, oli paljon helpompi olla ns. omassa kuplassa hevosen kanssa.

Tämä kuva on otettu noin minuutti ennen kuin menin radalle.

Juuri kun menin radalle, alkoi sataa siis AIVAN kaatamalla.

Lopputervehdyksessä oltiinkin jo molemmat aivan likomärkiä, ja tietty kaikkensa antaneita molemmat :D

 

Kisat oli kaksipäiväiset ja toiseen kisapäivään lähdinkin paljon paremmilla mielin. Ilta meni itseäni tsempatessa ja hokiessa, että kyllä mä tähän pystyn. 

Paremmalla itseluottamuksella kaikki menikin helmpommin. Verkassa hevonen toimi ja oli silminnähden tyytyväinen ja innokas. Radalle mentäessä päätin, että nyt oikeasti vedetään satalasissa ja tehdään parhaamme. Ja niin me tehtiin !

Tasan yksi piste vähemmän kuin voittajaratsukolla ja prosentteja tuli 67,8 %. Voin kertoa, että silloin itkin kyllä onnesta ! 

Seuraavat ja toiseksiviimeiset kisamme Tanskassa oli juhannuksena Horsensissa, jonne meiltä ajoikin jo toista tuntia. Ne oli tasoltaan jo kovemmat,voisi verrata Suomen kansallisiin. Sen huomasikin jo heti kun astui ulos autosta, paikka täynnä oikeasti ammattilaisia ratsastajia.
Sielläkin oli tosi hyvä fiilis verkassa ja radalla. Kaikki sujui oikeastaan todella hyvin. Radalla tuli pari isompaa rikkoa jotka veti prosentteja alaspäin.
Tulokseksi saatiin 61,2% ja tuloslistassa oltiin puolessa välissä.

Viimeiset kisat Tanskassa oli Frederikshavnissa, sama kaupunki johon saavuimme ja lähdimme laivalla.
Sielläkin satoi kaatamalla koko ajan ! Verkka olikin mielenkiintoinen. Sateen takia ihmisillä oli paljon sateenvarjoja ja muutamalla jopa sellainen iso lepattava viitta päällänsä. Se oli Melissalle _hieman liikaa, ja sainkin oikein kunnolla kyytiä verkassa. Siihen viiteenkymmeneen minuuttiin ei paljoa kävelyä mahtunut, sillä oli pakko ridata se läpi ja liiat puhdit pois. Kun pääsin ns odotusalueelle, kävelin vain pientä kahdeksikkoa pehmeällä tuntumalla ja BING ! Melissa rentoutui radalle melkeinpä normaaliksi, mutta oli tuosta häsläämisestä huomattavan 'väsynyt'. Kuitenkin se tsemppasi radalla hienosti. Rikkoja tuli yksi, kun viimeinen laukannosto kusahti ja nousi väärä laukka, korjasin kuitenkin ilmeisesti niin hienosti, että sain siitä jopa numeroksi vitosen.. :D
Nuo skabat oli myös verrattavissa kansallisiin täällä Suomessa, mutta siellä oli myös vaikeampia luokkia ja paljon vanhoja kokeneita ammattilaisratsuttajia. Täytyy myös mainita, että harvoin kisapaikalta saa niin hyvää ruokaa ja paljon.. Se kelpasi illallisesta !




Ensimmäiset kisat Suomessa tuon reissun jälkeen oli oman seuran seurakisat joissa mentiin muistaakseni A-merkin. Olin valmistautunut niihin aivan sairaan hyvin, ratarutiinia oli ja kaikki toimi. Olin kisoissa ensimmäistä kertaa ilman valmentajaa, mutta siitäkin selvittiin ihan kunnialla. Rata meni mielestäni moitteettomasti ja hyvin. Tuomari ei jostain syystä kuitenkaan syttynyt ja tuloksena oli 58% ja risat.
Kommenteissa oli mm. ''rataan kuulumattomia askenlajeja''. Tiedä sitten, että mitä tuo tarkoitti :D
Vai näättekö te tässä jotain epämääräisiä askenlajeja ?

                              Mutta mitäpä väliä tuolla. Itsellä oli hyvä fiilis ja se on tärkeintä :) !!

Heti seuraavalla viikolla lähdettiin Jalasjärven seurakisoihin, jossa laskettiin tasoa taas tuohon K.N speciaaliin. Lähinnä sellainen 'hyvänmielen kisa'. Kaikki sujui ihan hyvin, ei suurempia ongelmia. Hyvä kisapaikka ja hyvin järjestetyt kisat. Radalla unohdin, että siinä olikin pelkkä pysähdys. Ei peruutusta. Siitä tuli vähän sakkoa ja prosentit oli 63,4% aika lähellä sijoitusta, mutta ei kuitenkaan !

Seurakisoista pompattiinkin suoraan ensimmäisiin kansallisiini Suomessa jotka käytiin Harjussa elokuun loppupuolella. Kisat olivat kaksipäiväiset ja luokkina oli Helppo A:4 & joku kenttäohjelma.
TÄSTÄ ja TÄSTÄ pääsette varsinaisiin kisapostauksiin :).  Oli kuitenkin todella ikimuistoinen viikonloppu hienoissa puitteissa. Radatkin meni ihan mukavasti, ensimmäisenä päivänä 58% ja toisena vähän yli 60% suurinpiirtein. Varsinkin ensimmäisen päivän rataan olin todella tyytyväinen !

Tämän vuoden viimeiset kilpailut olivat aluemestaruudet Tampereella Niihamassa. Niistä ei paljoa ole kerrottavaa. Melissalla oli jo tod.näk silloin mahavaivoja, joten en ihmettele ettei homma luistanut. Kuitenkin siellä käytiin ja taisteltiin rata kunnialla loppuun ja selvittiin hyvin vielä kotiinkin, aina ei voi onnistaa :).





Kaikenkaikkiaan kausi meni yli odotusten. Oikeastaan en odottanut mitään, koska kuitenkin oli niin vähän yhteistyötä takana meillä ratsukkona. Päällimmäisenä jäi tietenkin Tanska mieleen, se oli jotain aivan uskomatonta.
Nyt tehdään kovasti duunia niin ollaan maaliskuussa valmiita aloittamaan kausi 2014, joka on muuten mun viimeinen junnuvuosi, saas nähdä mitä saadaan aikaan ;).


                    Miten teidän kausi sujui ja mitä tavoitteita teillä on ensikaudelle ? :)