Heippa taas ! Viime päivinä on ollut ihan hirveitä pakkaslukemia, joten ratsastukset on saanut unohtaa ja tyytyä suurimmaksi osaksi kävelylenkkeihin.Muuten olisikin voinut ratsastaa, mutta ottaen huomioon viikon tauon niin haluan mennä vasta sitten selkään kun ensin ollaan tehty kunnolla juoksutusta yms.
Tänään Melissa oli ensimmäistä kertaa normaali juoksuttaessa, ei pukitellut tai spedeillyt muutenkaan.
Mutta hyvä muistisääntö niin ihmisillä kuin hevosillakin on, että tuollaisen vamman parantumiseen menee yleensä se viikko.
Ja Melissa herkkähipiäisenä ei tietenkään voi liikkua mihinkään jos johonkin koskee, edes minimaalisesti !
Huomenna ajatuksissa on mennä juoksuttamaan Melissa aamupäivällä, sitten se saa seistä tallissa botit niskassa parisen tuntia ja päivällä menen vielä sen selkään, todennäköisesti tilanteen mukaan kevyesti jumppaillen.
Tälläiset tauot on kyllä vähän salakavalasti huono juttu, ensin sitä ajattelee, että 'nooh mitä nyt yhdellä viikolla on väliä, viikko sinne tai tänne'. Mutta totuus on kuitenkin, että kisakausi lähestyy uhkaavasti ja viikot kuluu todella nopeasti ! Toivon että paluu normaaliin treeniin onnistuu suhtkoht kivuttomasti, sillä valmentajanikaan ei ole tulossa Suomeen vielä kuukauteen..
Pakko vielä kertoa Melissasta pari aika hupaisaa juttua.
Nyt Ruhalassa olomme aikana olen muutaman kerran ollut samaan aikaan maneesissa kun joku on hypännyt esteitä. Se todellakin on henkeen ja vereen kouluhevonen, sillä se on aivan paniikissa suurinpiirtein kun näkee hyppääviä hevosia !
Tänään meinasin kuolla nauruun kun olin maneesissa kävelemässä ja yksi hevonen hyppäsi samaan aikaan siellä. Melissalla aina, jokaisen hypyn kohdalla levisi jalat kaikkiin suuntiin ja se sai sellaisen 'minisydänkohtauksen' :D.
Toinen aika mielenkiintoinen juttu mielestäni on, että se kokee olevansa ehdottoman turvassa kentällä tai maneesissa. Se ei ole koskaan säikähtänyt kentällä tai maneesissa mitään, mutta annas olla kun päästään pois aitojen tai seinien sisältä ! Jokaisen nurkan takaa hyppää pieniä Melissoja syövä petoeläin ja yksikin rasahdus on kohtalokas.
Taluttaessa se myös turvautuu todella paljon muhun, vaikka sitä pelottaa niin se vain tulee lähemmäs ja on sen oloinen että 'Mami pelasta mut nyt, HETI !'
Selästä käsin se ei ilmeisesti voi luottaa (vielä ainakaan) yhtä paljon, silloin jos tuo kyseinen petoeläin vaanii, niin ollaan jo kaukana ;).
En ole myöskään koskaan tavannut yhtä paljoa piehtaroivaa hevosta. Sisään tullessa, ennen ratsastusta, ratsastuksen jälkeen, loimenlaiton jälkeen.. Ihan milloin vaan !
Veikkaan, että se melkein kymmenen kertaa päivässä, helposti.
Onko teidän hevosilla samankaltaisia tapoja ? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)!