Kuopio 5-6.7

Kuopion kisoista on jo pari viikkoa aikaa, mutta ajattelin silti kirjoittaa reissusta. 

Lähdettiin perjantaina Ruovedeltä iltapäivällä ajelemaan kohti Kuopiota. Matka ei onneksi ollut yhtä pitkä kuin edellisenä viikonloppuna Joensuuhun, hassua miten nykyään neljän tunnin matkat tuntuvat tosi lyhyiltä, tuollainen seitsemäntunnin matka esimerkiksi Joensuuhun antaa kyllä kontrastia aika hyvin.. 

No kuitenkin, matka meni mukavasti ja päästiin perille Kuopion Sorsasaloon illalla. 

Hevonen talliin, letitys ja iltaratsastukselle verkkakentälle. 

Melissa tuntui ihan hyvältä, vaikkakin vähän väsyneeltä matkan ja kuumuuden takia. 

Yleensä tälläisissä tapauksissa näytän Melissalle paikkoja selästä käsin ja ratsastan siltä vaan askenlajit läpi ja tunnustelen, että se olisi mahdollisimman läpi seuraavan päivän kisaa varten. 

lauantain verkasta

Lauantai aamuna mun startti oli jo yhdeksältä, olin heti toisena lähtövuorossa. Olin tallissa jo ennen kuutta, koska vaikka startti olisi kuinka aikaisin, pitää Melissa liikuttaa kerran ennen sitä. Päätin juoksuttaa sen verkkakentällä, koska en halunnut että se väsyy ennen kisaa. Radalla täytyy kuitenkin olla molemmissa vielä puhtia.. 

Verryttely oli ihan okei, hevonen ei ollut ihan läpi ja muutenkin molemmat taitiin olla puoliteholla. Suurin kompastuskivi on edelleen se niska, jos se ei ole tarpeeksi rentona, niin mikään ei toimi !

Radalla (helppo A:4) sitten homma levisi totaalisesti käsiin. Melissa ei liikkunut ollenkaan koko kropallaan ja sitä sai oikein tuuppia eteenpäin, ei hyvä yhtälö.. 

Huonon yleisvaikutelman lisäksi tuli monta rikkoa. Pys-ravi-lisäys mokattiin, nostettiin taas pysähdyksen jälkeen laukka ja lisäys meni siinä sitten. Myös laukanvaihto käynnin kautta oli ala-arvoinen sillä Melissa pysähtyi laukasta suoraan, siinä vaiheessa fiilis oli jo aika toivoton. Lopputervehdyksessä Melissa vielä veti multa ohjat pois kädestä...

Prosentteja tuli 56% ja jotain päälle, tulos kyllä kuvasi rataa ihan totuudenmukaisesti. Suorituksen jälkeen kypärää syvemmälle päähän ja itsekseen manailut saivat alkaa ! 

Koko loppupäivän olin huonolla tuulella. Itseäni ärsytti ja tuntui ettei Melissakaan ollut oma itsensä. 

En halunnut hakea sinä päivänä edes kritiikkejä, ajattelin että niissä lytättäisiin meidät totaalisesti. Päivällä lähdettiin Kuopioon vähän shoppailemaan, jotta saataisiin ajatukset pois epäonnistumisista. 

Illalla sitten takaisin talliin ja taluttelin Melissaa oikein pitkään. 

Illalla puhuin myös valmentajani kanssa puhelimessa. Lähetin hänelle päivän radasta videota ja hän kertoi heti mikä mättää, myös noissa rikotuissa kohdissa. Valmentaja kertoi myös ne positiiviset jutut meidän menosta ja se sai mieleni piristymään, silloin päätin että huomenna me muuten onnistutaan ! 

Hän on kyllä mulle niin tärkeä tukikivi, joka pystyy tsemppaamaan mua tuhansien kilometrienkin pässä ja puhelimen välityksellä ! Lopuksi vielä sain ohjeet, että miten ratsastaisin seuraavan päivän ohjelman. 

Sunnuntaina mun startti olikin vasta iltapäivällä, joten aamulla oli aikaa touhuta Melissan kanssa ja ratsastaa ilman kiirettä. 

Tällä kertaa tein erilailla mitä yleensä, päätin että aamulla ratsastan sitä niin kauan kunnes hommat toimii ja siihenhän meni reilu tunti aikaa. Oltiin molemmat ihan loppu ja hiessä, koska helle oli jo aamusta asti aika kauheaa... 

Vaikka olen aina toitottanut, ettei aamuratsastuksella tehdä mitään raskasta, niin poikkeuksia toki on. Aina pitää osata tuntea mitä hevonen tarvitsee ollakseen parhaimmillaan radalla. Joskus se on taluttelua ja joskus sitten taasen tunnin tehotreenit. 

Sunnuntaina juuri ennen rataa

Iltapäivällä katsoin luokan alusta pari ratsukkoa, ihan vaan sen takia että näin miten muut suorittaa ne liikkeet ja millainen fiilis siinä ylipäätään on. 

Verkkaan lähdin sellaisessa taistelufiiliksellä, olin hakenut kritiikit edellisen päivän radasta juuri ennenkuin aloin verkkaamaan ja luin ne äkkiä. Yllätyin ihan totaalisesti, eihän siellä mitään lyttäystä ollut. Hevosta kehuttiin jokaisessa paperissa ja kaikki kritiikit oli positiivisia ! Verryttely meni ihan hyvin, sain Melissan läpi juuri niinkuin halusinkin. Ihan täydellinen se ei ollut, mutta parani loppua kohden hienosti. 

Radalla oli ihan uskomaton fiilis. Keskityin ensimmäistä kertaa elämässäni ratsastamaan siellä, enkä vaan siihen että mikä kohta on seuraavana ja muistanko radan. Aivan huikeaa kuinka paljon siellä olikaan aikaa valmistella kaikki, kunhan vain itse oli skarppina. Radalla ei tullut yhtään rikkoa ja Melissakin tuntui tosi onnelliselta kun pääsi esiintymään oikein kunnolla ! 

Lopputervehdyksen jälkeen minulla oli ensimmäistä kertaa kaikkensa antanut olo, tein radalla kaikkeni mihin pystyin. Upea fiilis kertakaikkiaan ! 

Fiilikset vaan parani kun pisteet tuli, 63% ja jotain päälle vielä, mikä parasta, päätuomari olisi antanut meille 66% ja sijoituksen neljänneksi. Aika huippua, kun vertaa lauantain rataan.. 

Vielä on paljon parannettavaa ja nälkä kasvaa syödessä, nyt treenataan tosi kovaa ennen viikon päästä olevia aluekisoja. Valmentajakin tulee tiistaina meille ja lähtee kisoihin mukaan, joten tuntuu siltä, että päästään taas antamaan kaikkemme jos hyvin käy.