Melissa oli tuntunut jo tosi hyvältä muutama päivä ennen kisoja ja niinkuin aina, ratsastin sen aamulla vielä kotona ennen lähtöä. Ei mitään ongelmia.
Verryttelyssä sain sen ratsastettua tosi rennoksi niskasta, jolloin sen koko kroppa toimi. Siinäkään vaiheessa ei mitään ongelmia missään. Oli tosi kiva fiilis mennä radalle ja ne viimeiset minuutit ulkokentällä ennen omaa suoritustani käytin vähän ravia vielä suurentaen. Sitten oli aika mennä aitojen sisään, jossa kaikki sillä samalla sekunnilla kun astuttiin sinne sisään, lakkasi tomimasta.
Melissa ei suostunut aluksi menemään ollenkaan tuomaripäätyyn, se hyppi pystyyn ja teki kaikkea tosi ei Melissamaista.. Lähtömerkki tuli tosi nopeasti ja mun oli kuitenkin pakko käydä näyttämässä tuomaripääty molemmista suunnista, jolloin aika meinasi loppua kesken.
Kiemurrellen alkutervehdykseen, kulma varmaan 5m ennen päätyä ja kunnon sinkoaminen pitkälle sivulle, radan ainoa lisäys ei lähtenyt ollenkaan. Tässä vaiheessa olisi jo pitänyt tajuta keskeyttää koko homma.
Laukkaohjelma oli vielä kamalampi, pukittelua ja vaihtoja siellä täällä. Mutta ei siinäkään vielä mitään, koko käyntiohjelma mentiin piaffia !
Radalta tullessa olo oli ihan epätoivoinen, mitä ihmettä just äsken tapahtui ? Voin kertoa, että sen jälkeen kyllä otti päähän. Hädintuskin hyväksytty tulos, huonoimmat prosentit ikinä (en kehtaa edes sanoa) ja paska fiilis kaikilla.
Päivän kruunasi tallin pihaan tultaessa aivotärähdys. Nousin traileriin etuovesta vähän liian lujaa ja tietty suoraa siihen yläkarmiin.. Hetken näin tähtiä, mutta onneksi taju sentään pysyi :D.
No eihän tuo tietty mikään maailmanloppu sentään ollut, yksi perseelleen mennyt kisasuoritus vain. Sunnuntai-iltana oma fiilis oli jo sen verran parempi, että pystyi maksamaan ensiviikonlopun kisastartit 60e.
Olen aiemminkin miettinyt, että kuinka hullu ihmisen täytyy olla, että maksaa ihan uskomattomia summia siitä, että pääsee muutamaksi minuutiksi radalle todennäköisesti epäonnistumaan.. Täällä ilmoittautuu ainakin yksi sellainen ! Joku hohto siinä on, vaikka epäonnistumisen jälkeen olisi ehkä valmis heittämään hanskat tiskiin, niin jaksaa vaan aina yrittää uudelleen.
Lauantaina siis Kangasalalle aluekisoihin jossa luokkana helppo A:2 ja sunnuntaina sama ohjelma Niihamassa junioricupin ensimmäisessä osakilpailussa. Mun valmentaja lensi tänään Suomeen, joten onneksi hän lähtee mukaan lauantain kisoihin, sunnuntaina saan taas pärjätä yksin, Iik !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)!